Kadonnut koira? Näin löydät koirasi askel askeleelta

Kadonneen koiran löydät etsimällä katoamispaikalta ulospäin ja kotimatkan varrelta, jättämällä katoamispaikalle jotain kodin tuoksuista ja ilmoittamalla koirasta kaikkialle, minne löydetty koira voi päätyä: naapureille, löytöeläintaloihin, eläinlääkäreille, poliisille tai kunnalle ja sirurekisteriin. Sen jälkeen huolehdit, että mahdollisimman moni alueella näkee koirasi kuvan, ja pyydät ihmisiä ilmoittamaan havainnoista sen sijaan, että he lähtisivät perään, sillä pelästynyt koira pakenee kaikkia, myös sinua.

Tämä opas on koko etsintämenetelmä ensimmäisestä illasta seuraaviin viikkoihin. Jos koirasi katosi vasta muutama tunti sitten, aloita ensimmäisten 24 tunnin tarkistuslistasta ja palaa sitten tänne koko suunnitelmaan.

Vaihe 1: Arvioi, kuinka kauas koirasi on voinut mennä

Koirat ja kissat katoavat vastakkaisilla tavoilla. Kadonnut kissa piiloutuu yleensä äänettömästi lähelle kotia, kadonnut koira liikkuu. Matka riippuu vähemmän rodusta kuin siitä, miten koira käyttäytyy irti päästyään ja mikä sen sai karkaamaan. Arvioi siis ensin koirasi, niin etsintäsäde selviää.

• •Itsevarmat, sosiaaliset koirat kulkevat kauimmas. Ne seuraavat hajuja ja ihmisiä usein melko suoraan, ja vieras ihminen ottaa ne usein hoiviinsa.
• •Varovaiset koirat pysyvät yleensä lähempänä, mutta liikkuvat epäsäännöllisinä lenkkeinä ja ilmestyvät milloin minnekin.
• •Pelokkaat tai arat koirat menevät selviytymistilaan. Ne piiloutuvat lähelle karkaamispaikkaa, välttelevät ihmisiä eivätkä juuri reagoi kutsuun.
• •Ilotulitteiden, ukkosen, pamauksen tai onnettomuuden aiheuttama paniikki voi saada minkä tahansa koiran juoksemaan kilometrejä ennen kuin se hidastaa.

Myös koko, kunto, maasto ja sää vaikuttavat. Pienet koirat löytyvät yleensä lähempää, isot ja hyväkuntoiset kulkevat pidemmälle. Avoimessa maastossa koira pääsee kauemmas kuin katujen ja aitojen keskellä, ja helle, pakkanen tai rankkasade saavat sen hakeutumaan suojaan aiemmin.

1. Ydinalue: ensimmäiset pari sataa metriä karkaamispaikan ympärillä. Käy se läpi huolellisesti, myös pensasaidat, pihat, autotallit, vajat ja tiheiköt.
2. Lähisäde: noin yhdestä kahteen kilometriä. Useimmat koirat löytyvät varhain ja tältä alueelta, joten koputa täällä oville ja puhu ihmisille.
3. Laaja säde: viisi kilometriä ja enemmän, jos koira on paniikissa, iso tai ollut kauan kadoksissa, erityisesti polkujen, purojen, metsänreunojen ja hiljaisten teiden varsilla.

Koirat kulkevat usein helpointa reittiä, kun taas vilkkaat tiet, umpiaidat ja umpikujat ohjaavat ne muualle. Tarkista myös paikat, jotka koirasi tuntee: tavalliset lenkkireitit, puisto, jossa se leikkii, entinen koti sekä ystävät tai sukulaiset, joiden luona se käy.

Vaihe 2: Etsi jalan – äläkä koskaan aja koiraa takaa

Aloita täsmälleen paikasta, jossa koira nähtiin viimeksi, kulje kotimatka ja laajenna sitten alue kerrallaan. Pyydä yhtä ihmistä jäämään kotiin ovi näköpiirissä: moni koira palaa itse, ja silloin jonkun on oltava paikalla. Ota mukaan voimakkaan hajuisia herkkuja, lempilelu tai ääni, jonka koira tuntee parhaiten, kuten vinkulelu tai helisevä herkkupurkki.

• •Jätä karkaamispaikalle koiran peti, käytetty viltti tai pesemätön vaatekappaleesi sekä vettä. Tuttu tuoksu antaa koiralle syyn jäädä tai palata.
• •Kutsu rauhallisella, iloisella äänellä ja pysähdy sitten kuuntelemaan. Huutaminen kuulostaa pelästyneestä koirasta vihaiselta.
• •Jos näet koirasi, älä juokse sitä kohti. Kyykisty kylki edellä, käännä katse pois ja heitä herkkuja maahan. Anna koiran tulla luoksesi.
• •Etsi uudelleen aamu- ja iltahämärässä, kun on hiljaisempaa ja koirat liikkuvat todennäköisemmin.

Pelästynyt koira voi näyttää siltä, ettei se edes tunnista sinua. Se ei ole torjuntaa: selviytymistilassa koira pitää jokaista ihmistä mahdollisena uhkana, myös omistajaansa. Tilasta toipuminen voi kestää tunteja tai päiviä, ja jokainen takaa-ajo vie koiraa kauemmas tai ajaa sen liikenteeseen.

Vaihe 3: Ilmoita koira kadonneeksi kaikkialle, minne löytökoirat päätyvät

Vieraan koiran löytäjä vie sen yleensä johonkin muutamasta paikasta. Varmista, että koirasi on ilmoitettu kadonneeksi jokaiseen niistä, ja pidä tuore kuva, lyhyt kuvaus ja sirunumero käden ulottuvilla, jotta jokainen puhelu sujuu nopeasti.

• •Lähialueen löytöeläintalot ja eläinsuojeluyhdistykset, kuten SEY:n paikallisyhdistykset. Älä tyydy puheluun: käy paikan päällä, katso koirat itse ja toista käynti muutaman päivän välein. Puhelimessa kuvaukset menevät helposti sekaisin.
• •Lähialueen eläinlääkärit ja klinikat, myös päivystys. Loukkaantuneet tai löydetyt koirat viedään usein ensin sinne, ja henkilökunta lukee sirun.
• •Poliisi tai kunnan löytöeläimistä vastaava taho, sen mukaan kuka asuinpaikallasi hoitaa löytöeläimet.
• •Sirurekisteri, johon koirasi on rekisteröity, esimerkiksi Kennelliiton Turvasiru. Ilmoita koira kadonneeksi ja tarkista, että yhteystietosi ovat ajan tasalla myös Ruokaviraston koirarekisterissä.
• •Kadonneiden ja löydettyjen eläinten ilmoituspalvelut ja paikalliset ryhmät, jotka tarkistat päivittäin.

Mikrosiru ei ole GPS-paikannin: se ei näytä, missä koira on. Se tunnistaa koiran heti, kun eläinlääkäri tai löytöeläintalo lukee sen, ja siksi rekisterin ajantasaiset tiedot ovat niin tärkeitä. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa, jossa oli mukana yli 7 700 löytöeläintalojen eläintä (Lord ym., 2009), sirutetut koirat palautettiin omistajalleen noin 52 prosentissa tapauksista, siruttomat noin 22 prosentissa.

Löytöeläintalot ovat tärkeitä, mutta harvoin koira löytyy sieltä. Laajassa yhdysvaltalaisessa kyselytutkimuksessa (ASPCA, 2012) 93 prosenttia kadonneista koirista pääsi kotiin: 49 prosenttia löytyi lähialuetta etsimällä, 15 prosenttia tunnistelaatan tai mikrosirun ansiosta ja vain 6 prosenttia löytöeläintalosta. Suurimman työn tekevät etsiminen paikan päällä ja ympärilläsi olevat ihmiset.

Vaihe 4: Koko alue etsimään – julisteet, paikalliset ryhmät ja kohdennettu hälytys

Et voi olla jokaisella kadulla yhtä aikaa, mutta siellä asuvat ja liikkuvat ihmiset voivat. Tavoite on yksinkertainen: mahdollisimman monen etsintäsäteelläsi pitää tietää, miltä koirasi näyttää ja mitä tehdä, jos he näkevät sen.

• •Julisteet: iso, selkeä kuva, sana KADONNUT, paikka ja päivämäärä, puhelinnumerosi ja lause ”Älä aja takaa, soita minulle”. Kiinnitä ne silmien korkeudelle risteyksiin, kauppoihin, eläinlääkäriasemille, bussipysäkeille ja puistojen sisäänkäynneille.
• •Lentolehtiset: anna niitä koiranulkoiluttajille, postinjakajille, kuriireille ja kaikille, jotka liikkuvat aikaisin tai myöhään, ja jaa niitä postilaatikoihin lähisäteellä.
• •Paikalliset Facebook-ryhmät, naapurustosovellukset ja kadonneiden eläinten sivustot: julkaise kuva, viimeisin havaintopaikka ja sama pyyntö olla ajamatta koiraa takaa.
• •Kohdennettu hälytys: PawAlarm näyttää koirasi mainoksena Facebookissa ja Instagramissa ihmisille viimeisen havaintopaikan ympärillä, myös niille, jotka eivät kuulu mihinkään kadonneiden eläinten ryhmään.

Pidä havaintopäiväkirjaa. Kirjaa jokainen ilmoitus kellonajan, paikan ja kulkusuunnan kanssa ja merkitse se kartalle. Muutaman havainnon jälkeen kuvio yleensä hahmottuu: reitti, ruokapaikka tai lepopaikka. Kuvio kertoo, mihin voimasi, julisteesi ja seuraava hälytyksesi kannattaa suunnata.

Vaihe 5: Koira on nähty, mutta se ei tule – yöetsintä, ruokintapaikka ja loukku

Moni pidempään kadoksissa ollut koira piileskelee päivällä ja liikkuu aamuhämärässä, illalla ja yöllä, kun on hiljaista. Jos havainnot tulevat noihin aikoihin, etsi silloin myös itse: hitaasti, taskulampun kanssa ja pysähtyen usein kuuntelemaan.

1. Perusta ruokintapaikka varmistetun havainnon kohdalle: tuoretta, voimakkaan hajuista ruokaa ja vettä samaan aikaan joka päivä.
2. Aseta riistakamera sen eteen. Se kertoo, onko vierailija todella koirasi ja milloin se käy.
3. Kun koira syö paikalla säännöllisesti, istu siihen aikaan rauhallisesti lähellä kylki edellä ja katse muualla, ja anna sen lähestyä omaan tahtiinsa.
4. Jos koira ei vieläkään tule kenenkään luo, lainaa koiralle sopiva elävänä pyytävä loukku löytöeläintalolta tai koirien etsintään erikoistuneelta ryhmältä ja aseta se ruokintapaikalle heidän avullaan, koskaan valvomatta.
5. Sosiaaliselle koiralle rauhallinen, ystävällinen ”magneettikoira”, jota ulkoilutat löysässä hihnassa alueella, voi houkutella sen esiin, kun se ei enää luota ihmisiin.

Ensimmäisestä ruokinnasta siihen, että koira on kotona, voi kulua päiviä tai viikkoja. Se ei ole epäonnistumista, vaan juuri näin moni pitkään kadoksissa ollut koira oikeasti löytyy: sen ihmiset tiesivät tarkalleen, missä se kävi joka yö.

Vaihe 6: Älä luovuta – laajenna etsintää päivien ja viikkojen mittaan

Jos ensimmäiset päivät eivät tuota tulosta, koira on ehkä kulkenut luultua kauemmas tai joku on ottanut sen luokseen. Se muuttaa menetelmää, ei tavoitetta.

• •Laajenna sädettä havaintojen suuntaan, älä tasaisesti joka suuntaan.
• •Uusi julisteet, vaihda revenneet tai haalistuneet ja kiinnitä uusia sinne, mistä havaintoja tulee.
• •Käy edelleen itse löytöeläintaloissa, myös kauempana olevissa, ja tarkista löytökoirailmoitukset.
• •Pidä rekisteritiedot, ilmoitukset ja hälytys ajan tasalla, jotta koiran löytäjä tavoittaa sinut.
• •Muistuta ihmisiä: uusi julkaisu paikallisissa ryhmissä viikon päästä tavoittaa ne, joilta ensimmäinen jäi huomaamatta.

Koiria löytyy vielä viikkojenkin jälkeen, joskus kaukaa katoamispaikasta ja joskus paljon lähempää kuin luultiin. Ei ole mitään rajaa, jonka jälkeen etsiminen menettäisi merkityksensä. Jos joudut hidastamaan, pidä silti rekisteritiedot, ilmoitukset ja julisteet voimassa.

Kadonnut koira löytyy harvoin yhden onnenkantamoisen ansiosta. Kyse on rauhallisesta rutiinista: oikea etsintäsäde, etsiminen jalan takaa-ajamatta, ilmoitus kaikille virallisille tahoille ja mahdollisimman monta silmäparia alueella koiraasi tähyilemässä. Pidä rutiinista kiinni, niin annat koirallesi parhaat mahdollisuudet päästä kotiin.